lopeta
Kurssi 4 Suomen historian käännekohtia > Luku VI Köyhyydestä hyvinvointiin > Tehtävät

Tehtävä

1. Koiviston kausi

KoivistoSuomen historian vaiheista voidaan esittää erilaisia tulkintoja. Tulkinta riippuu sen esittäjästä, hänen poliittisista näkemyksistään, ajankohdasta ja monista muistakin seikoista. Toimittaja Timo Kilpi on esittänyt journalistiseen tapaan kaksi äärimmäistä, mutta mahdollista tapaa kuvata presidentti Mauno Koiviston presidenttikausia. Jutut on julkaistu Ilta-Sanomissa osana laajempaa Suomen historian vaihtoehtoiset tulkinnat -sarjaa, mikä osaltaan selittää niiden luonnetta.

 

  1. Mihin tosiseikkoihin molemmat tulkinnat perustuvat?
  2. Mikä tekee tulkinnoista erilaiset? Kumpi tulkinta vastaa omaa käsitystäsi?

 

 

Tulkinta 1: Parlamentarismin palauttaja

Tultuaan presidentiksi Mauno Koivisto ryhtyi nopeasti puhdistamaan maan eltaantunutta poliittista ilmapiiriä. Moskovan kortilla pelaaminen loppui. Presidentin ympärille ei enää muodostunut salaisuuksiin vihkiytynyttä hovia. Kansalaisten jakaminen ystävyyspolitiikan kannattajiin ja neuvostovastaisiin päättyi.

 

Presidentti ei enää sanellut hallitusten kokoonpanoja. Siinä missä Kekkosen aikana hänen puolueensa maalaisliitto-keskusta säilyi vallankäytön välineenä, Koivisto otti etäi­syyttä vanhaan puolueeseensa sdp:hen.

 

Elinkeinoelämää kahlinnut sääntelytalous purettiin ja markkinavoimat puhkesivat koivistolaisessa Suomessa kuorestaan kukoistamaan.

 

Koiviston kaudella Neuvostoliitto vihdoin tunnusti Suomen puolueettomuuden, ja kun kommunismi rajan takana päättyi, Koivisto ei aikaillut vauhdittaessaan prosesseja, jotka kiinnittivät Suomen lujasti läntisten demokratioiden leiriin.
Summa summarum: Koiviston kaudella parlamentarismi palautettiin, sääntelytalous lopetettiin ja tehtiin ne perusratkaisut, jotka mahdollistivat sen, että Suomesta tuli vihdoin länsieurooppalaisen perheen täysivaltainen jäsen.

 

Tulkinta 2: Demokratian rämettäjä

 

Mauno Koivisto valittiin presidentiksi huikealla äänimäärällä. Näin kansalaiset halusivat jatkoa sille päättäväiselle hallitsemistavalle, jolla Urho Kekkonen oli maata johtanut.

 

Koivisto valitsi kuitenkin toisen tien eli ns. matalan profiilin. Hänen vetäytyvä ja etäinen hallitsemistapansa alkoi murentaa presidentti-instituution arvovaltaa.
Hallitusratkaisujen yhteydessä pirstottiin perinteiset työväenliikkeen ja maaseudun yhteistyön rakenteet. Presidenttinä Koivistolla oli hyvin vähän sanottavaa niille, joilta hän oli kannatuksensa saanut.

 

Koivistolla oli oma sovelluksensa hajota ja hallitse -taktiikasta. Hänen kaudellaan kaikki ne, jotka kahdesti olivat häntä presidentiksi tukeneet, joutuivat oppositioon.
Vastaavasti kaikki ne, jotka olivat kahdesti yrittäneet estää hänen valintansa, nostettiin hallitukseen.

 

Talouselämässä päästettiin markkinavoimat vapaasti temmeltämään. – Maa ajautui rapakuntoon ja kyynisen kylmästi hoidet­tuun suurtyöttömyyteen. – Todellinen vallankäyttö siirtyi kasvottomien markkinavoimien takana käskyjä antavalle ylikansalliselle pääomalle. –

 

Summa summarum: Koiviston aikana luotiin pohja prosessille, jonka päässä hää­möttää Suomen paikka Euroopan liittovaltion syrjäisenä puuraaka-aineen säilytyspaikkana.

 

Tehtävä

2. Mitä 1960-luvusta jäi?

Monet 1960-luvulla eläneet ovat sitä mieltä, että koko maailma muuttui silloin. Jälkikäteen tilanne näyttää vähän toiselta. Ilta-Sanomat kysyi keväällä 1998 suomalaisilta julkkiksilta, mitä 1960-luvusta jäi jäljelle.

 

  1. Mitä myönteistä ja mitä kielteistä haastatellut tuovat esille?
  2. Millä selität heidän varsin paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiään?

 

 

Ilkka Christian Björklund (60-luvun aktivisti, 1968 opiskelemassa Saksassa, KTM:n neuvotteleva virkamies)

– 1968 oli todellakin käännekohta. Ennen tuota vuotta Suomi oli oloiltaan jäykkä, kuin kenttäjumalanpalvelus. Vuoden 1968 jälkeen olemme olleet avarakatseisempia: vapaamielisyys alkoi.

 

Kristiina Halkola (60-luvun lopun tunnetuin näyttelijä, taistolaisvaikuttaja)

– Silloin me huomasimme, että kolmas maailma on olemassa: Lautanen Guatemalan verta. Olen edelleen asioista samaa mieltä. Minulla on samat ihanteet.

 

Johannes Virolainen (valtioneuvos)

– Eipä siitä 60-luvusta ole paljon mitään jäänyt. Muistan kyllä tapahtumat. Olisikohan siitä jäänyt kirjallisuuden ja taiteen kielenkäyttö: Seksi – sitä on sen jälkeen riittänyt. Kuten eräs ystäväni sanoi jo aiemmin: paskoa joukkoon.

 

Juhani Suomi (dosentti, Kekkos-elämäkerran kirjoittaja)

– Ei 60-luvun tai vuoden 1968 perimä näy missään, mitä meillä tapahtuu. – Tuolloin innokkaat nuorisoliittolaiset ovat lunastaneet paikkansa. He johtavat nyt yhteiskuntaa. Jokainen heistä on kääntänyt takkinsa sen jälkeen moneen kertaan. Sanoisin, että tänään kaikki 50–58-vuotiaat politiikan vaikuttajat olivat mukana silloin.

 

Paavo Haavikko (Otavan kirjallinen johtaja, akateemikko ja kustantaja)

– Vuodesta 1968 jäi jäljelle usko vaikuttamisen mahdollisuuteen sekä kauniita muistoja. Lapuanliikkeen ja sodanjälkeisten kommunistimarssien jälkeen ei ollut ollut liikkeellä samanlaisia ihmisjoukkoja. Noiden aikojen poliittiset tavoitteet ovat edenneet. Nuorille jäi oikeus sanoa: olen uusi sukupolvi.

 

Ilta-Sanomat, Viikonvaihde 2.5.1998.