lopeta
Kurssi 4 Suomen historian käännekohtia > Luku VI Köyhyydestä hyvinvointiin > Teema 3

Teema 3

Miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin?

  • VauvaEnnen toista maailmansotaa pyrittiin vähentämään absoluuttista köyhyyttä. Tarkoituksena oli kitkeä poliittisten ääriliikkeiden kannatusta ja vahvistaa yhteiskunnallista eheytymistä. Sosiaaliturva oli kuitenkin lähinnä kunnallisen köyhäinhoidon varassa. Kansaneläkelaki ja äitiysavustuslaki edistivät sosiaaliturvan kehitystä.
  • Sotavuodet muuttivat suomalaisten ajattelutapaa. Sosiaaliturvauudistusten nähtiin lujittavan kansallista yhtenäisyyttä: uusi yhteisvastuuta, oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista turvallisuutta korostava ajattelutapa vahvistui.
  • Jälleenrakennuskaudella taloutta rasittivat sotakorvausten maksaminen, sotavammaisten, -orpojen ja -leskien sekä Karjalan siirtolaisten asuttaminen. Sosiaaliturvaa uudistettiin lapsilisäjärjestelmällä, josta tulivat osalliseksi kaikki lapsiperheet. Äitiysavustusta alettiin myöntää kaikille äideille, ja kuntien äitiys- ja neuvolatoiminta käynnistyivät.
  • Säännöstelytalouden loppuminen (1957) muutti talouspolitiikan suuntaa. Tavoitteeksi tuli yhä selvemmin talouskasvu ja sen nopeuttaminen. Sosiaalisten tulonsiirtojen katsottiin lisäävän kulutuskysyntää ja turvaavan talouskasvun edellytykset. Laajat väestöryhmät pääsivät sosiaaliturvan piiriin ja nykyaikainen sosiaaliturva syntyi.
  • Työeläkelailla (1961) taattiin saavutettu tulotaso myös eläkkeellä ja kansaneläkkeellä taas vähimmäiseläketurva. Sairausvakuutuslailla (1963) jokainen suomalainen vakuutettiin sairauden, raskauden ja synnytyksen varalta. Erilaiset tulonsiirrot puolestaan tasasivat tuloeroja.
  • 1970-luvun puoliväliin mennessä Suomi muuttui teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Suomesta tuli niin sanottu pohjoismainen hyvinvointivaltio. Elinkeinorakenteen muutos vauhditti palvelujen (kunnallinen päivähoito, terveyskeskukset) ja tulonsiirtojen (opintotuki, asumistuki) tarvitsijoiden määrää. Taloudellinen kasvu ja vaurastuminen mahdollistivat kansalaisten tukemisen ja vasemmistopuolueiden menestyminen politiikassa hyvinvointivaltion kehittymisen.
  • 1970-luvulla perherakenteiden rikkoutuminen, muuttoliike, naisten työssäkäynnin yleistyminen ja opiskelumahdollisuuksien laajentuminen lisäsivät sosiaalipalveluiden tarvetta. Kunnallinen päivähoito ja terveydenhoito alkoivat. Myös tasa-arvoa lisännyt peruskoulu aloitti toimintansa.
  • 1980-luvulla tulonsiirtojen määrää lisättiin ja työttömyysturvaa parannettiin. Kunnat velvoitettiin järjestämään sosiaalipalveluja, antamaan toimeentulotukea ja maksamaan sosiaaliavustuksia. Hyvinvointivaltion palvelut ja tulonsiirrot olivat huipussaan.
  • 1990-luvun laman aikana tulonsiirtoja ja hyvinvointipalveluja leikattiin valtion julkisen talouden tasapainottamiseksi. Sosiaalimenojen suhde BKT:hen nousi lievään kasvuun vasta 2000-luvun alussa, kun 1990-luvulla tehtyjä leikkauksia osin lievennettiin.

 

Julkiset sosiaalimenot tehtävittäin prosentteina BKT:sta vuosina 1960–2004 sekä projektio vuoteen 2050

Kaavio

Lähde: Suomalaisen sosiaaliturvan kehitys ja kansalaisten elintavat. 57/2007. Kela.