lopeta
Kurssi 4 Suomen historian käännekohtia > Luku VI Köyhyydestä hyvinvointiin > Teema 4

Teema 4

Teollisuus

Miten Suomi on kytkeytynyt ulkomaankaupan kautta kansainväliseen talouteen?

  • Suomen vienti perustui 1900-luvulla teollisuustuotteisiin. Vientituotteiden osalta metsäteollisuus on säilyttänyt keskeisen asemansa vuosituhannen vaihteeseen saakka. Vaikka metalli- ja elektroniikkateollisuuden merkitys on kasvanut, vastasi metsäteollisuus yhä vuosituhannen vaihteessa noin neljänneksestä Suomen viennistä. Metsäteollisuuden sisällä on kuitenkin tapahtunut merkittävä muutos: korkeamman jalostusasteen tuotteiden vienti on selvästi lisääntynyt. Myös paperiteollisuudessa kehitys on kulkenut kohti jalostetumpia ja arvokkaampia paperilaatuja.

  • Vielä 1920-luvulla vilja oli keskeinen tuontituote. Aktiivisen maatalouspolitiikan ansiosta omavaraisuus kuitenkin nousi ja tuontituotteissa peruselintarvikkeiden merkitys vastaavasti laski. Toisen maailmansodan jälkeen tuonnissa etenkin raakaöljyn merkitys on korostunut. Kulutustavaroiden tuonti ensin laski suhteellisesti, kun kotimainen tuotanto vastasi kulutuskysyntään. Tässä tapahtui vuosisadan jälkipuoliskolla selkeä muutos: tuonti kattoi yhä useammin tuotteita, joita oli siihen asti tuotettu kotimaassa. Globalisaation myötä myös kotimaisten yritysten tuotantoa on siirtynyt halvempien tuotantokustannusten maihin.

  • Ulkomaankaupan toimintaedellytyksiin on vaikuttanut kulloinkin harjoitettu talous-, ulkomaankauppa- ja tullipolitiikka. Oman valuutan ulkoista arvoa laskemalla (devalvoimalla) on pyritty vaikuttamaan ulkomaankaupan edellytyksiin 1990-luvulle saakka. Läheisesti ulkopoli­tiikkaan sidoksissa olevan ulkomaankauppapolitiikan avulla taas on luotu puitteita kahden- ja monenvälisille kauppasuhteille ulkomaiden kanssa. Tullipolitiikalla taas on pyritty yhtäältä suojelemaan omaa tuotantoa ulkomaiselta kilpailulta ja toisaalta edesauttamaan suomalaisten tuotteiden vientiä ulkomaille.

     

tuonti & vienti

 

  • Vuosisadan alun Suomen taloudelle kauppapoliittisesti tärkeä oli 1931 Ison-Britannian kanssa solmittu kauppasopimus, joka sitoi Suomea toiseen maailmansotaan saakka. Jatkosodan aikana Suomi nojautui Saksaan. Kylmän sodan aika ei estänyt Suomea hakeutumasta aktiivisesti kansainvälisiin organisaatioihin. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenyydet toteutuivat vuonna 1948, GATT:in vuonna 1950. Suomi liittyi ulkojäseneksi EFTA:aan (European Free Trade Area) 1961 ja varsinaiseksi jäseneksi 1986. Muiden EFTA-maiden tavoin Suomi sopi vapaakauppasopimuksen Euroopan Yhteisön kanssa vuonna 1973. Suomen ulkomaankauppaa dominoi kuitenkin Neuvostoliitto. 1990-luvun alussa Neuvosliiton romahdus mahdollisti uudet kauppapoliittiset avaukset. Suomi liittyi ensin Euroopan talousalueeseen 1993 ja 1995 Euroopan Unioniin. Tämä on merkinnyt sitoutumista jatkuvasti laajentuvaan euroopanlaajuiseen tulliunioniin. Vastaavasti Suomen kauppapolitiikan painopiste on siirtynyt idänkaupasta länteen. 2000-luvun Suomen kauppasuhteisiin EU:n jäsenenä vaikuttaa myös GATT:in seuraaja WTO. Niin talous-, ulkomaankauppa- kuin tullipolitiikankin osalta Euroopan yhdentymiskehitys on yhtäältä avannut eurooppalaisia markkinoita suomalaistuotteille, mutta toisaalta rajoittanut kansallista liikkumavaraa päätöksenteossa.

    Lähde: Suomen historian kartasto

     

Tutustu Suomen historian käännekohtiin:
Ensimmäinen globalisaatio >