lopeta
Kurssi 4 Suomen historian käännekohtia > Kertaa ja kokoa 2 > Lisätieto

Lisatieto

< Kertaa ja kokoa 2

Kotirintama

Talvisodan aikana vuonna 1940 ja uudelleen jatkosodan vuosina 1941–1944 suomalainen yhteiskunta järjestettiin uudelleen, jotta kaikki voimat voitiin keskittää sotimiseen. Ministeriöt ja valtion virastot saivat erityisvaltuudet määrätä siviilien elämästä. Niiden työtä tukivat vapaaehtoisjärjestöt, kuten lotat, Suomen Aseveljien Liitto ja Suomen Huolto ry. Niiden suurin työ oli löytää asuinsijat Karjalasta evakuoidulle väestölle. Lisäksi avustettiin sotilaiden leskiä ja perheitä.

 

Sota-ajan talouselämä oli täysin säädeltyä. Ministeriöt määräsivät kaikesta, mitä valmistettiin. Teollisuus jaettiin sotateollisuuteen ja siviilituotantoon. Yrityksiä ei otettu valtion omistukseen, mutta niiden oli valmistettava, mitä käskettiin, siihen hintaan, mitä maksettiin. Elintarvikekaupassa markkinat jaettiin keskusliikkeiden kesken.

 

Siviileillä oli työvelvollisuus. Sen nojalla naisia määrättiin tehtäviin, joita ennen olivat tehneet rintamalle menneet miehet. Naisia oli jopa 55 prosenttia sotateollisuuden työvoimasta. Teollisuudessa työskenteli naisten lisäksi koululaisia. Rintamalla olleiden nuorien opintoja helpotettiin, kun ylioppilaaksi pääsi ilman ylioppilaskirjoituksia. Muutoin koulua pyrittiin käymään normaalisti. Lähinnä Helsingissä lasten uhkana olivat pommitukset.

 

Sota johti elintarvikepulaan ja säännöstelyyn. Jokainen perhe sai kesällä 1941 elintarvikekortit, joilla sai viikoittain tietyn annoksen peruselintarpeita. Jatkuva puute synnytti mustan pörssin kaupan, eli ihmiset myivät tavaraa toisilleen laittomasti – korkeaan hintaan. Tämä oli niin yleistä, että virallinen elinkustannusindeksi laskettiin salakaupan hintojen mukaan. Puutteesta huolimatta Suomessa ei kuitenkaan kärsitty vakavasta aliravitsemuksesta.

 

Koska vanhemmilla oli vaikeuksia hoitaa lapsiaan, näitä alettiin lähettää turvaan muihin Pohjoismaihin, etenkin Ruotsiin. Kaikkiaan 80 000 lasta sai ulkomailta sijaisvanhemmat. Ratkaisu oli monelle äidille ja lapselle helpotus mutta myös tragedia. Yli 15 000 sotalasta jäi Ruotsiin, ja monen lapsen huoltajuudesta riideltiin sodan jälkeen katkerasti.

 

Sota-ajan puute koski lähes kaikkia. Ristiriidoista huolimatta arjen kokemus pommituksineen yhdisti ihmisiä. Yhteishenki oli vahva, mutta ei särötön. Sensuuri esti tehokkaasti ikävien sotauutisten julkaisemisen. Mielialaraporttien mukaan suomalaiset alkoivat epäillä sodan onnistumista vuodesta 1942 alkaen. Sodan vastustajia otettiin vuonna 1941 turvasäilöön 450 henkeä. Jatkosotaan jätti tulematta 7849 miestä; yhteensä 188 tuomittiin pakoilusta ja 322 kapinasta.

 

 

< Kertaa ja kokoa 2

Paluu

Kertaa 1

Kertaa 2

Kertaa 3

kertaa kokoa 4