lopeta
Kurssi 4 Suomen historian käännekohtia > Kertaa ja kokoa 4 > Suomi ja ensimmäinen globalisaatio

Käännekohtia

PÄÄSIVU | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6

Suomi ja ensimmäinen globalisaatio

Suomi oli 1800-luvun alussa Euroopan taloudellinen periferia, jonka yhteydet ulkomaailmaan olivat vähäiset. Taloudellinen kasvu oli olematonta, ja maa oli syrjässä Länsi-Euroopan taloudellisista kasvukeskuksista. Maasta vietiin raaka-aineita eli puuta, ja maahan tuotiin kalliita kulutustavaroita varakkaan vähemmistön käyttöön. Köyhien ja rikkaiden väliset tuloerot olivat suuret. Valtaosa ihmisistä eli maataloudesta, joka tuotti heikosti. Sadot olivat 5–10 kertaa pienempiä kuin nykypäivinä. Perheet olivat suuria, ja väestö kasvoi nopeasti siitä huolimatta, että kuolleisuus oli korkea ja keskimääräinen elinikä lyhyt. Vain harva osasi kirjoittaa, ja vain murto-osalla oli kunnollinen koulutus. Suomea olisi voinut kutsua kehitysmaaksi, vaikka käsite keksittiinkin vasta 1960-luvulla.
Suomi ei kuitenkaan jäänyt kehitysmaaksi. 1800-luvun lopussa Suomesta tuli kiinteä osa kasvavaa maailmantaloutta. Tätä kutsutaan ensimmäiseksi globalisaatioksi. Suomen raaka-ainevarat eli metsät, halpa energia eli koskivoima sekä edullinen työvoima houkuttelivat Suomeen ulkomaista osaamista ja pääomaa. Yrittäjiä kiinnostivat nimenomaan Venäjän valtavat markkinat, missä suomalaiset tuotteet saivat huomattavan tulliedun. Valtio myös suosi kapitalisteja purkamalla talouselämää sääteleviä rajoituksia. Kauppa vapautettiin, ammattikunnat kiellettiin ja täydellinen elinkeinovapaus saatiin vuonna 1879. Valtion rakennuttamat kanavat ja rautatiet sekä vuosisadan lopulla tilatut jäänmurtajat avasivat väylät tavaroiden ja työvoiman vapaalle liikkumiselle.

 

Tyypillinen esimerkki aikakauden yrityksestä on Finlaysonin puuvillatehdas Tampereella, jonka perustajat olivat baltiansaksalaisia, pääomasijoittajat englantilaisia ja ranskalaisia sekä koneet saksalaisia ja belgialaisia. Puuvillan raaka-aine tuli Yhdysvalloista, ja tuotteet myytiin aluksi Pietariin.
Todelliseksi menestystarinaksi osoittautui kuitenkin paperiteollisuus. Maata omistavat talonpojat myivät metsien vihreän kullan tehtaisiin ja käyttivät rahat tilojensa uudenaikaistamiseen. Metsätyöt ja tehtaat tarjosivat maaseutuköyhälistölle työpaikkoja rahapalkkaa vastaan. Rahatalouden laajeneminen merkitsi uusia markkinoita myös kotimaassa. Kaupunkien työläiset ostivat kulutustavaroita sekä leipomoiden ja meijereiden tuotteita.
Talouden pyörät pyörivät vinhemmin, mutta vauraus jakautui hyvin epätasaisesti. Ulkomaankaupan kasvun takia Suomen talous tuli myös riippuvaiseksi kansainvälisistä nousu- ja laskukausista. Onneksi päättäjät suuntasivat rahaa myös koulutukseen, jota pidettiin olennaisena kansakunnan rakennustyössä. Koulutus avasi yhä useammalle mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Monet nuoret lähtivät kuitenkin Amerikkaan etsimään parempaa elämää. Siirtolaisuus Amerikkaan oli tavallaan työvoiman vientiä.

 

  1. Perustele väite ”Suomi edusti 1800-luvun Kiina-ilmiötä”.
  2. Pohdi tekstin ja dokumenttien avulla, miten nykypäivän kehitysmaat, kuten Bangladesh, pääsisivät eteenpäin kehityksen tiellä.

 

 

Vertailu

 

 

”Näiden Euroopan finanssi- ja kauppametropoleissa ja tärkeissä puutavarasatamissa konttoreitaan hoitavien pankkiirien, kauppahuoneiden ja agenttien myöntämät ennakkomaksut ja vekseliluotot muodostivat hyvin keskeisen osan suomalaisten sahayritysten kokonaisrahoituksesta. (– –) Lyhytaikaisista toimitusluotoista ja pysyvistä luottokiintiöistä saatiin liikepääomaa toiminnan pyörittämiseen, tukinhankintaan, uitto- ja työpalkkoihin ja erääntyvien suoritusten hoitoon. Kotimaiset rahoituslähteet jäivät sahateollisuuden rahoittajina selvästi ulkomaisen pääoman varjoon. Suomalainen sahateollisuus oli peruselementeiltään hyvin kansainvälinen luomus. (– –) Kotimaisuutta edusti selvimmin raaka-aineperusta, suomalaiset metsävarat. Kotimaisiin elementteihin lukeutui paljolti myös työvoima, samoin yrittäjäkunta oli pääosin kotimaista.

 

Koneiden ja teknisen tietämyksen hankinta ulkomailta, niiden käytön opettelu ja soveltaminen omiin tarpeisiin (– –) muodostivat perustan Suomen teollis-teknologisen järjestelmän rakentumiselle. (– –) Oli tehtävä ulkomaisia tutustumis- ja opintomatkoja, seurattava kansainvälistä kirjallisuutta ja ammattilehtiä (– –) teknologian siirron vaatimaa sivistystä oli hankittava myös opiskelemalla ulkomaisissa oppilaitoksissa (– –). Samaa tarkoitusta, tekniikkaa taitavan ammattikunnan luomista, palveli myös Suomeen suuntautunut valikoiva muuttoliike. Mitä Suomeen tulleet ruotsalaiset teknologit tekivät miltei kaikilla teollisuuden aloilla, sitä brittimaahanmuuttajat tekivät tekstiili-, konepaja- ja paperiteollisuudessa, saksalaiset kirjapaino- ja lasiteollisuudessa, tanskalaiset, sveitsiläiset ja venäläiset elintarvikkeiden valmistuksessa ja norjalaiset sahateollisuudessa.”

Markku Kuisma, Metsäteollisuuden maa. 1993.

 

 

Suomi ja ensimmäinen globalisaatio

 

Näytä

 

 

 

PÄÄSIVU | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6

Paluu

Kertaa 1

Kertaa 2

Kertaa 3

kertaa kokoa 4