lopeta
Kurssi 4 Suomen historian käännekohtia > Kertaa ja kokoa 4 > Miksi yhteiskunta hajosi?

Käännekohtia

PÄÄSIVU | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6

Miksi yhteiskunta hajosi?

Suomalainen yhteiskunta oli vuoden 1917 lopussa ja vuoden 1918 tammikuussa hajoamistilassa. Tilanne kärjistyi kriisiksi nopeasti, mutta se oli kehittynyt pitkän ajan kuluessa. Suomalaiset alkoivat menettää uskoaan valtiovaltaan jo vuoden 1899 helmikuun manifestista alkaen. Niin sanottujen sortovuosien, vuoden 1905 suurlakon, toisen sortokauden ja eduskunnan hajotusten jälkeen Venäjän hallitusvaltaa ei pidetty suuressa arvossa. Maailmansodan alusta, vuodesta 1914 alkaen maassa oli sotatila, joka rajoitti kansalaisvapauksia. Kun keisarivalta kaatui maaliskuussa 1917, Venäjällä ei ollut suomalaisten mielestä uskottavaa hallitusta.

 

Venäjän vallankumous keväällä 1917 näytti ratkaisevan kaiken: Suomalaiset saivat oman, kaikkien puolueiden yhteisen hallituksen. Tokoin senaatti kuitenkin epäonnistui, koska se ei saanut puolueiden tukea eikä selvinnyt arjen ongelmista. Maassa alkoi valtataistelu samaan aikaan kun taloudellinen tilanne kärjistyi kesällä 1917. Levottomuutta lisäsivät Venäjän sotaväen kurin höltyminen, mellakointi kaduilla ja järjestysvallan puute. Maassa ei ollut luotettavaa armeijaa eikä poliisia.

 

Kun poliittista kriisiä ei saatu ratkaistua kesällä ja syksyllä 1917, poliitikot alkoivat etsiä tukea aseista eli organisoida suojeluskuntia ja järjestyskaarteja. Marraskuun suurlakon jälkeen vuonna 1917 sosialistit hakivat tukea Venäjältä ja porvarit puolestaan Saksasta. Kumpikin osapuoli pelkäsi toisen vallankaappausta ja varustautui sitä varten.

 

Mistä johtui suomalaisten eripura kriittisellä hetkellä? Suomessa oli lähes 20 vuotta riidelty siitä, miten Venäjään tulisi suhtautua. Eduskunnassa oli jyrkkä kahtiajako sosialistien ja porvarien kesken. Kahtiajaon taustalla oli jyrkät sosiaaliset raja-aidat, jako köyhiin ja hyväosaisiin. Lupaus tasa-arvosta ei näyttänyt toteutuvan, vaikka yhteiskunta vaurastuikin. Mielialat kiristyivät ja pettymys kasvoi, kun toimeentulo vaikeutui ja työttömyys uhkasi. Ongelmat kärjistyivät nopeasti syksyllä 1917 yhtä aikaa poliittisen kriisin kanssa. Arjen ongelmat, tulevaisuuden pelko, luottamuksen puute ja poliittinen propaganda saivat ihmiset uskomaan, että oman käden oikeus oli oikeutettua. Valtiovallasta, jonka piti suojella kansalaisia, tulikin taistelun kohde.

 

Suurennuslasi

Kartat

 

Tutki oheisia tekstejä ja karttoja. Listaa tekijät, jotka niiden mukaan johtivat sisällissotaan. Mitkä olivat mielestäsi keskeisimmät tekijät?

 

 

”Elintarvikepula tuntui entistäkin selvemmin (1917) ja koski ensimmäiseksi vähävaraisimpia. Leivästäkin alkoi olla puutetta, viljavarastot olivat pahasti supistuneet. Hallituksen oli kiireesti ryhdyttävä ’organisoimaan nälkää’, sanonta, josta kehittyi ajan ikioma iskulause.
Vaikeuksien voittaminen oli niissä oloissa likipitäen ylivoimainen tehtävä, mutta tieto siitä ei poistanut nälkää. Päivästä toiseen kerääntyi Aleksanterin patsaalle Senaatintorille miehiä, naisia ja lapsia, joiden äänet yhä voimakkaammin vaativat puutteen poistamista. Vallankumousten klassinen huuto – Me tahdomme leipää – kajahteli kaupunkitalojen seinistä.”

Keijo Kylävaara, Vuosi seitsemäntoista. Reportaasi itsenäisen Suomen syntymävuodesta. 1967.

 

”Vallankumouksen näkökulmasta elintarvikepulaa ja nälänhädän pelkoa 1917 ei voi pitää ’vallankumouksellisen levottomuuden’ eikä etenkään järjestäytymisen perussyynä, niin kuin usein väitetään. Nälkä tai sen pelko ovat ihmiskunnan vakituisia seuralaisia, mutta laajoja yhteiskunnallisia konflikteja on harvakseltaan. Elintarvikepulan ja nälänhädän pelon merkitys tulee ymmärrettäväksi vain, kun ne liitetään valtion pakkovallan lamaantumiseen.”

Risto Alapuro, Historiallinen Aikakauskirja 2/1993.

 

”Suomessahan oli Euroopan demokraattisin parlamentti ja sen asettama hallitus (senaatti). – Minkä vuoksi Suomessa ei käytetty äänestystä eduskunnassa aseiden sijasta ja luotettu edustuksellisen kansanvallan voimaan?

Todellisuudessa mahdollisuudet epäkohtien poistamiseen lainsäädäntökeinoin olivat Suomessa miltei yhtä heikot kuin emämaassa Venäjällä. Suomen eduskunta vuosina 1907–1917 osoittautui sananmukaisesti Potemkinin kulisseiksi. Keisarin tai 1917 väliaikaisen hallituksen ehdoton vetó-oikeus sekä valta hajottaa eduskunta tekivät tyhjäksi minkä tahansa hankkeen. – Satamatyömies-lehti arvosteli jo maaliskuussa 1909 keisarin valtaa hajottaa eduskunta: ’Eikö tämä ole narrinpeliä. Eikö koko kansan valitsemaa eduskuntaa pidetä narrinpelinä?’ Kirjoitus tuotti laatijalleen kuusi kuukautta vankeutta.”

Heikki Ylikangas, Suomen historian solmukohdat. 2007.

 

”Jokaiselle niin sosialistille kuin porvarille, täytyy olla selvää, että ellei järjestystä saada maahan palautetuksi, ellei jatkuvista ryöstöistä ja väkivallanteoista tule loppua, ei elintarveasiaa voida hallituksen parhaillakaan ponnistuksilla saada järjelliselle kannalle siitä sekasorrosta ja seisahduksesta, johon se lakkolevottomuuksien kautta joutui, vaan kehittyy nälänhätä maassamme pian huutavaksi. Uhkaavan työttömyyden laita on sama. Hallituksen täytyy näihin hädän ilmiöihin käydä viipymättä käsiksi, mutta edellytys siihen on sisäisen rauhan, työrauhan, kotirauhan ja elintarpeiden kuljetus- ja jakamisrauhan palauttaminen. Tästä myös hallituksen toiminnan mahdollisuus riippuu. Myöskin siihen uudistuslainsäädäntöön nähden, jonka aloitteet ovat kiireellisesti vireille pantavat ja jonka uusi senaatti on ottanut ohjelmaansa, on järjestyksen ja oikeuspohjan palauttaminen välttämätön.”

Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud 1917

 

 

Miksi yhteiskunta hajosi?

 

Näytä

 

 

 

PÄÄSIVU | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6

Paluu

Kertaa 1

Kertaa 2

Kertaa 3

kertaa kokoa 4