lopeta
Kurssi 4 Suomen historian käännekohtia > Kertaa ja kokoa 4 > Kävikö Suomi erillissotaa?

Käännekohtia

PÄÄSIVU | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6

Kävikö Suomi erillissotaa?

Kun Suomi liittyi kesäkuussa 1941 sotaan Saksan voittoon uskoen, hallitus selitti, että Suomi ei ollut Saksan liittolainen vaan ”aseveli” ja ”kanssasotija”. Se kävi omaa, Saksan sodanpäämääristä riippumatonta erillissotaansa. Vähimmäistavoitteena oli talvisodan rauhassa menetettyjen alueiden takaisin valtaaminen. Sota koettiin sen vuoksi yleisesti hyvityssodaksi ja talvisodan jatkoksi – siitä nimitys jatkosota.
Vaikka Suomella ei ollut virallista liittosuhdetta Saksan kanssa, se oli länsivaltojen ja muiden Pohjoismaiden näkökulmasta joka tapauksessa vihollismaa, joka taisteli Hitlerin Saksan puolella ja tuki sen päämääriä sodassa. Suomi valloitti jatkosodan hyökkäysvaiheessa rajantakaisesta Itä-Karjalasta laajoja alueita, jotka oli tarkoitus liittää tulevassa rauhanteossa suurempaan Suomeen.

 

Suomen huoltotilanne oli maailmansodan aiheuttaman kauppasaarron takia erittäin vaikea. Saksan toimittama elintarvike- ja aseapu oli Suomelle aivan välttämätön; ilman sitä se ei olisi kyennyt käymään sotaa eikä ruokkimaan väestöään. Koko Pohjois-Suomen rintama oli 600 kilometrin matkalta 200 000 saksalaisen sotilaan vastuulla. Suomen ja Saksan sotilas- ja siviiliviranomaisten yhteistyö oli jatkosodan alkuvaiheessa erittäin tiivistä, mutta kun Saksan sotamenestys talvella 1943 kääntyi, Suomi alkoi pyrkiä erillisrauhaan. Siitä lähtien sodasta tuli Suomelle yhä enemmän erillissota, mutta sitäkin jouduttiin käymään Saksan elintarvike- ja aseavun turvin.
Sodan jälkeen yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa uhkasi tulla Suomelle vakava poliittinen rasite. Yhteistyön merkitystä pyrittiin vähättelemään vetoamalla erillissotateesiin. Sen tueksi syntyi myös ns. ajopuuteoria, jonka mukaan Suomi oli joutunut vedetyksi sotaan samalla tavalla kuin vuolas koski tempaisee mukaansa rannalla lojuvan ajopuun. Ajopuuteorian tarkoituksena oli osoittaa, että Suomen valtiollinen johto oli ollut voimaton, eikä se ollut voinut omalla päätöksenteollaan vaikuttaa sotaan liittymiseen. Koska Suomi oli sotaan syytön, Neuvostoliiton rauhanehdot olivat kohtuuttomat. Ajopuuteoria hallitsi jatkosodan historiankirjoitusta 1960-luvulle saakka.

 

1970-luvulla ajopuuteoria korvautui ns. koskiveneteorialla, jossa Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon osuus Saksan puolelle liittymiseen tunnustettiin. Samalla muistutettiin siitä, miten vaikeassa valintatilanteessa Suomi oli ollut. Hitlerin ja Stalinin väliltä valitseminen oli tarkoittanut suunnilleen samaa kuin olisi valinnut ruton ja koleran väliltä.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen erillissotateesi sai jälleen uutta kantavuutta. Tarkoituksena oli osoittaa, että Suomi oli taistellut toisessa maailmansodassa demokratiansa ja itsenäisyytensä puolesta turvautumatta ulkopuoliseen apuun. Suomen ja Saksan yhteistyö oli vuoteen 1943 saakka kuitenkin niin tiivistä, että erillissotateesiä ei voi pitää tieteellisesti kestävänä. Uusimmissa tutkimuksissa on tuotu esiin Suomen ja Saksan aseveljeyden pimeää puolta. Esimerkiksi Lapissa Suomen valtiollinen poliisi avusti SS:n murhakomennuskuntaa seulomalla neuvostosotavankien joukosta juutalaisia ja kommunisteja ammuttaviksi vuosina 1941–42.

 

Mannerheim sai 75-vuotispäivänään 4.6.1942 yllätysvieraakseen Adolf Hitlerin.

Mannerheim

 

Tunnista kustakin dokumentista, puolustaako vai vastustaako tutkija Suomen erillissota-tulkintaa. Etsi dokumentteihin pohjautuva perustelu vastauksellesi.

 

”Ei ainoakaan Suomen määräävässä asemassa olevista miehistä vielä viime hetkeen saakka tiennyt, syttyisikö idässä suuri kansainkamppailu vai jäisikö syttymättä. Ainoakaan heistä ei ollut valmis käymään hyökkäyssotaan, mutta kaikki olivat päättäneet puolustautua hyökkäystä vastaan – – Suurvaltojen valtataistelussa pikkuvaltioiden vapaalla omalla päätösvallalla on kovin suppeat rajat. Suomi tempautui suurpolitiikan pyörteisiin niin kuin vuolas Suomen joki tempaa mukaansa ajopuun.”

A. Korhonen, Barbarossa-suunnitelma ja Suomi. 1961.

 

”Ajatus, että Suomi ei ennakolta tiennyt paljonkaan saksalaisten aikomuksista ja oikeastaan vasta sodan syttymisen jälkeen ryhtyi tiiviiseen yhteistyöhön heidän kanssaan, osoittautuu lähteiden valossa erheelliseksi – – Koalition osapuolten kiinteä sotilaallinen yhteistoiminta voidaan jo paljon ennen saksalaisten hyökkäystä Neuvostoliittoon 22.6. monin tavoin asiakirjallisesti osoittaa. Kokoavasti voidaan sanoa, että Barbarossan jälkeisessä jännittyneessä tilanteessa Neuvostoliitto menetti lopulta hermonsa ja iski ensiksi – – Kun sota Suomen kannalta alkoi muodollisesti samoin tavoin kuin talvisota, hallituksen oli helppo julistaa se ’jatkosodaksi’, jolla talvisodan puolustautumista jatkettiin.”

Mauno Jokipii, Jatkosodan synty. 1987.

 

”Erillissodan ytimessä oleva ratkaiseva muistinmenetys koskee jatkosodan etenemisvaihetta. Saksa ryhtyi kesäkuussa 1941 Neuvostoliittoa vastaan maailmankatsomukselliseen tuhoamissotaan. Sodan päämäärä, josta Suomen poliittis-sotilaallinen johto oli hyvin perillä, oli Neuvostoliiton täydellinen ja lopullinen hävittäminen. Myös Suomen näkökulmasta tämä oli kaikkein toivottavin lopputulos. Neuvostoliiton tuhoaminen ratkaisisi yhdellä iskulla Suomen turvallisuusongelman. Ratkaisua, joka jättäisi yhä voimakkaan Neuvostoliiton Suomen rajanaapuriksi, ei tietenkään ollut mitään syytä ryhtyä sodan kautta edes tavoittelemaan. Sodan ei kuitenkaan ajateltu päättyvän neuvotteluratkaisuun, vaan myös Suomen viranomaiset valmistautuivat syksyllä 1941 sotasaaliin jakoon ikään kuin Neuvostoliitto olisi jo lakannut olemasta. Suomi ei lähtenyt rajoitettuun erillissotaan, vaan sen tavoitteena, kuten Saksankin, oli Neuvostoliiton hävittäminen tai vähintäänkin sen pysyvä heikentäminen.”

Oula Silvennoinen, Salaiset aseveljet. Suomen ja Saksan turvallisuusyhteistyö 1933–44. 2008.


Kävikö Suomi erillissotaa?

 

Näytä

 

 

 

PÄÄSIVU | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6

Paluu

Kertaa 1

Kertaa 2

Kertaa 3

kertaa kokoa 4