lopeta
Kurssi 4 Suomen historian käännekohtia > Kertaa ja kokoa 4 > Suomettumisen keskeneräinen tilinpäätös

Käännekohtia

PÄÄSIVU | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6

Suomettumisen keskeneräinen tilinpäätös

Suomi kuului YYA-sopimuksen sotilasartikloiden vuoksi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, ja sen ulkopoliittinen liikkumavara oli erittäin ahdas. Siksi Suomi kelpasi lännessä malliesimerkiksi siitä, kuinka suurvalta puuttuu pienen naapurinsa sisäisiin asioihin ja tämän itsenäisyydestä tulee kauko-ohjattua ja puolinaista. Länsi-Saksassa levisi 1960-luvulla käyttöön termi Finnlandisierung, suomettuminen. Käsite merkitsi sananmukaisesti Suomen kaltaiseksi tulemista. Tällaisen kehityksen väitettiin uhkaavan myös muita länsimaita, jos ne antavat Neuvostoliitolle ja kommunismille liikaa periksi.

 

Suomettumisen mallimaaksi joutuminen heikensi pahoin Suomen puolueettomuuspolitiikan uskottavuutta, ja Suomi koetti presidentti Kekkosen johdolla torjua arvostelun. Mutta oliko Suomi suomettunut, ja jos oli, niin mitä se käytännössä tarkoitti? Lännessä ajateltiin Neuvostoliiton puuttuvan Suomen sisäisiin asioihin jopa päivittäin ja pakottavan suomalaiset taipumaan tahtoonsa. Tätäkin suomettuminen oli, mutta se oli myös jotakin aivan muuta ja paljon vaarallisempaa; sitä tapahtui myös ”itsesuomettumisena”, suomalaisten omasta vapaasta tahdosta. Tämä tarkoitti itsesensuuria, jota osa poliitikoista, tiedotusvälineistä sekä talous- ja kulttuurielämän vaikuttajista harjoitti. Neuvostoliiton ongelmilta ummistettiin silmät, ja niistä vaiettiin tietoisesti. Pelättyä ”Moskovan korttia”, hyviä suhteita Neuvostoliittoon, alettiin käyttää valttina oman maan sisäpoliittisessa pelissä. Siitä hyötyivät myös tuottoisaa idänkauppaa harjoittaneiden yritysten johtajat, niin sanotut punaiset vuorineuvokset. Voidaan syystä kysyä, kumarsivatko jotkut suomalaiset omaa etuaan ajaakseen syvempään kuin olisi ollut välttämätöntä.

 

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa alkoi suomettumisen ankara jälkipuinti, joka jatkuu yhä sekä historiantutkimuksessa että mediassa. Esitetyt tulkinnat ovat täysin vastakkaisia. Toiset tutkijat ovat sitä mieltä, että poliittinen kulttuurimme rämettyi Kekkosen aikana pahoin ja osa tuon ajan suomalaisista vaikuttajista oli jopa itänaapurin tiedustelupalvelun KGB:n yhteyshenkilöitä. Toiset tutkijat pitävät syytöksiä kohtuuttomina, koska Suomi selviytyi kylmästä sodasta paremmin kuin yksikään toinen Neuvostoliiton naapurimaa. Se säilytti demokratiansa ja länsimaisen yhteiskuntajärjestelmänsä, ja juuri niinä vuosikymmeninä, jolloin Suomen väitetään suomettuneen pahiten, siitä tuli pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa kansalaisten elintaso oli yksi maailman korkeimmista.

 

Suomettumisilmiön tutkimista haittaa ratkaisevasti se, että suurin osa Neuvostoliiton ajan tärkeimmistä arkistoista on yhä lukkojen takana Moskovassa. Tämä antaa tilaa kaikenlaisille spekulaatioille, jotka saavat mediassa runsaasti tilaa. Suomettumisesta on jäänyt kansakunnan muistiin tahra, jonka puhdistamisessa ei ole vielä päästy juuri alkua pitemmälle.

 

  1. Määrittele käsite suomettuminen ja selvitä sen käyttöyhteys.
  2. Vertaile dokumentteja lähdekriittisesti: - Onko kyseessä aikalaislähde vai myöhemmin kirjoitettu tutkimus? - Mikä on kirjoittajan asema ja mitä mahdollista tarkoitusta varten teksti on kirjoitettu?
  3. Etsi Suomen politiikkaa ja asemaa kriittisesti arvioivia kommentteja sekä Suomen asemaa ja politiikkaa ymmärtäviä kommentteja. Vertaile lainauksissa esitettyjä näkemyksiä Suomen poliittisesta asemasta 1970-luvulla.

 

 

”Neuvostoliitto haluaa nähdä Länsi-Euroopan ei ainoastaan neutralisoituna, vaan ’suomettuneena’. – – Suomella on kaikki ulkonaiset kansallisen itsenäisyyden merkit ja symbolit, ja sen perustuslaillinen tasavalta on todella lujaa perua. Mutta on tosiasia, että sen toimintavapautta kaikissa tärkeissä asioissa rajoittaa siinä määrin sen mahtavan naapurin läsnäolo ja painostus, että sitä saattaa oikeutetusti sanoa viime kädessä Neuvostoliiton ’imperiumin’ lääniksi.”

lehtimies Iain Hamilton, Baltimore Sun -lehti 3.9.1972

 

”Me emme tarjoa vuoden 1948 sopimustamme malliksi muille kansoille, vaan me tarjoamme kaikille malliksi sen tuloksen: luottamuksellisen ja rakentavan yhteistyön valtioiden kesken, joilla on erilainen yhteiskuntajärjestys. Se on oikeaa suomettumista. Siinä mielessä me suositamme tätä vierailla veräjillä alun perin Suomen halventamiseksi keksaistua uudissanaa yleiseen käyttöön.”

presidentti Kekkonen 4.4.1978 YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlassa

 

”Neuvostoliitto oli yrittänyt ratkaista Suomen ongelman sotilaallisella painostuksella toisen maailmansodan aikana. Se oli yrittänyt sitä poliittisella painostuksella 1950-ja 60-luvuilla. Se siirsi 1970-luvulla hyökkäyksen painopisteen henkiselle alueelle ja alkoi saada menestystä entistä paremmin. Merkittävä osa Suomen poliittisesta eliitistä lähti leikkiin mukaan – – Kansakunta ei ollut rähmällään, mutta melkoinen osa poliittisesta eliitistä oli. – – He päättelivät, että se oli taktisesti edullista, ja se riitti syyksi – – Suomen henkinen väsyttäminen tuotti Neuvostoliitolle enemmän jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa kuin tuotti sotilaallinen hyökkäys tai poliittinen painostus.”

Jukka Tarkka, Suomen kylmä sota. 1992.

 

”Lehtien pääkirjoitukset eivät käsitelleet kriittisesti Neuvostoliittoa, koska tämä olisi heti aiheuttanut kommunistilehdissä syytöksen neuvostovastaisuudesta – – Tuloksena oli vapaaehtoinen pidättäytyminen naapurimaata koskevasta debatista eli itsesensuuri. Vedoten Suomen valtiosopimuksiin ystävyyden vaatijat vaativat hallitukselta toimia mitä erilaisimmissa asioissa: maassa oli kaupan YYA-sopimuksen ja Pariisin rauhansopimuksen vastaista kirjallisuutta, maanpuolustusjärjestöt tekivät suhteellisen avointa propagandaa, kouluissa oli naapuria loukkaavaa ajankohtaisaineistoa, yliopistojen kurssikirjoissa oli neuvostovastaisuutta jne…Erityisen aktiivisia tässä olivat vähemmistökommunistit ja heidän käsissään olevat järjestöt: opiskelijaliike, Rauhanpuolustajat ja SNS – – Myös Suomen historia arvioitiin naapurin näkökulmasta. – – Hallitsevaksi näkemykseksi talvisodan kohdalla oli muodostunut lähinnä se, että kysymyksessä oli Suomen itsensä aiheuttama vahinko – – tai että koko sota oli suoraa seurausta Suomen maailmansotien välisen ajan nationalistisesta politiikasta.”

Timo Vihavainen, Kansakunta rähmällään. 1991.

 


Suomettumisen keskeneräinen tilinpäätös

 

Näytä

 

 

 

PÄÄSIVU | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6

Paluu

Kertaa 1

Kertaa 2

Kertaa 3

kertaa kokoa 4